The problem is not the problem. The problem is your attitude about the problem.
Do you understand?

Näin viisaasti lausuu Captain Jack Sparrow Pirates of the Caribbeanissa. Aivan loistavia elokuvia kaikki, suosittelen lämpimästi.

Noihin kahteen lauseeseen mahtuu yllättävän paljon totuutta, vaikken ole vieläkään valmis myöntämään, ettei diabetes sotke elämääni. Kyllähän minä itse ongelmoin sitä alkuun turhan paljon, kun hoitajat, terapeutit ja lääkärit käskivät tarkkailemaan arvoja aina ennen ja jälkeen kolmen tunnin välein tapahtuvan ruokailun. Totta kai siitä tuli hallitseva ja hajottava tekijä elämässäni.

Nyt en enää jaksa. En pidä mittaria mukana, en vahdi tuntemuksiani vartin välein, enkä edes jaksa piikittää jokaiselle suupalalle. Todennäköisesti tasapaino ei ole ihan yhtä hyvä, kuin se, jonka saavutin ensimmäisen kuukauden aikana, mutta ainakin tämä on inhimillisempää omahoitoa. Kolmen kuukauden päästä sen taas näkee verikokeissa, että miltä vaikuttaa.

Hba1c -arvo, jota yksinkertaisesti voi kutsua pitkäaikaissokeriarvoksi, oli laskenut huomattavasti; toteamishetkellä 17,4, nyt 11,6. Lääkäri oli tyytyväinen ja diabeteshoitaja hädin tuskin uskoi silmiään. Kehut eivät tuntuneet niin hyvältä, kuin olisi odottanut. Toki olen oppinut nopeasti, mutta edelleen olisin mielummin jättänyt opettelematta. En tahdo edes ajatella, mitä muutokset hoitotasapainossa aiheuttavat. Totuus on, että jo tämä lääkärikäynnin jälkeinen lipsuminen osoittaa sen, etten tule koko loppuelämäni ajan olemaan yhtä hyvä.

Ensimmäinen silmänpohjakuvaus on ensi viikon tiistaina. Poskionteloröntgeniinkin pitäisi pian mennä, jolloin selviää, koska leikataan ja kuinka suuresta operaatiosta on kyse. Kolmannen viisaudenhampaan poisto tapahtuu 18.12. Hyvää joulua minulle.